etsi Play-Asiasta

Demon Castle Dracula X: Nocturne in the Moonlight Original Game Soundtrack

luettelonumero KICA-7760
julkaistu 09.04.1997
säveltäjä(t) Michiru Yamane, Konami Kukeiha Club (3), Akiro Pito (29), Rika Muranaka (34)
sovittaja(t) Michiru Yamane, Rika Muranaka (34)
esittäjä(t) Cynthia Harrel (34)

lisää tietoa Zennopediassa

13.02.2003 - Ananaz

ARVIO

Konamin maineikas, lähes parikymmentä peliä käsittävä Castlevania-sarja on osasta toiseen viehättänyt pelaajia paitsi pelillisten ominaisuuksiensa myös loistavan musiikkinsa vuoksi. Silti Castlevania-pelien soundtrackit ovat useaan otteeseen olleet suureksi osaksi "vain" uudelleensovitettuja kappaleita sarjan kolmesta NES:n pelistä. Vuonna 1997 PlayStationille julkaistu Symphony of the Night (Japanissa Nocturne in the Moonlight) oli kuitenkin jotain muuta. Se poikkesi rakenteeltaan ja pelattavuudeltaan täysin aiemmista Castlevania-peleistä.

Symphony of the Nightin musiikkikaan ei enää ollut uudelleensovituksia tai edes perinteen mukaan Konami Kukeiha Clubin säveltämiä. Sen sijaan SotN:ssa oli kokonaan uusi, Michiru Yamanen säveltämä soundtrack, jossa vanhempien osien seikkailuhenkisemmät kappaleet vaihtuivat klassispainotteiseen ja orkesterilliseen musiikkiin. Koska SotN oli pelisarjan toinen CD-formaattia käyttävä osa (ensimmäinen oli vähemmän tunnettu PC-Engine-peli, Demon Castle Dracula X: Reincarnation of Blood), olivat pelin musiikkia varten jääneet resurssit siinä määrin suuret, että SotN oli myös äänenlaadullisesti PSX:n parhaimmistoa. Eipä siis liene suurikaan ihme, että Symphony of the Nightin ääniraitaa pidetään edelleen kenties parhaana Castlevania-sarjassa.

Demon Castle Dracula X: Nocturne in the Moonlight Original Game Soundtrack on yhden levyn kokonaisuus, joka käsittää lähes kaiken musiikin mitä Symphony of the Nightin PlayStation-versiossa kuultiin, sekä yhden kappaleen, joka RPGFanin mukaan on Sega Saturnille julkaistusta versiosta. Jostain syystä mainio Master Librarian -teema on jätetty pois, vaikka levyllä olisikin ollut muutaman minuutin verran tilaa vielä. Sinänsä kappaleen puute on melko pieni menetys, mutta olisi sitäkin ihan mielellään kuullut myös albumilla. Kuitenkin niistä levyllä olevista kappaleista...

Ensimmäinen raita Transformation no. 1 on komea orkesterillinen avauskappale, jonka kanssa samoilla linjoilla jatkaa vanha Castlevania-klassikko Illusionary Dance. Myös Akiro Piton säveltämä Strange Bloodline levyn loppupuolella on enemmän tai vähemmän tuttu SotN:ia edeltäneitä Castlevanioita pelanneille. Strange Bloodline on nimittäin uudelleensovitus Dracula X:n ensimmäisen kentän Descendant of Heaven And Earth -kappaleesta.

Vanhemmat Castlevaniat ovat tarjonneet jonkin verran rock-painotteista musiikkia, eikä Symphony of the Night ainakaan tässä suhteessa poikkea aiempien osien kaavasta. Muutama kappale levyllä tarjoaa vähän räväkämpää meininkiä, vaikka niissäkin on taustalla tiettyä mahtipontisempaa fiilistä. Pelissä nämä kappaleet eivät aivan päässeet oikeaan arvoonsa, koska ne eivät tahtoneet oikein sopia yksiin tilanteen ja muun musiikin kanssa. Yksittäisinä kappaleina albumilla ne kuitenkin kuulostavat varsin meneviltä. Aina johdanto-osion Prologuesta pomotaistelukohtauksien Festival of Servants -rymistelyyn ja siitä jonkin verran alkuperäisten Castlevanioiden Clocktower-teemaa mukailevaan Young Nobleman of Sadnessiin ovat rock-biisit aina yhtä laadukkaita ja tuovat oman lisänsä levyn monipuolisuuteen. Kevyempää rokkia tarjoillaan linnateemassa Dracula Castle.

Nocturne in the Moonlight OGS:n laulua sisältävät kappaleet menevät laatuun katsottaessa kutakuinkin puoliin. Ensimmäisenä tulee kaunis naislaulajien hyräilemä Prayer, joka vähän ikävästi jää surullisen lyhyeksi, vain 58 sekuntia pitkäksi. Tämä kappale olisi kuitenkin ansainnut enemmän aikaa albumilta. Hieman kiivaampia lauluosuuksia ja muutoinkin aggressiivisempaa musiikkia kuullaan Evil Banquet -taistelukappaleessa. Vähäisimpinä sitten ovat kokonaan japaniksi laulettu Nocturne sekä täysin väärälle levylle eksynyt, Rika Muranakan säveltämä imelä pop-lurittelu I Am the Wind. Jälkimmäisenä mainittu ei sinänsä ole huono kappale Cynthia Harrelin nätin lauluäänen ja kappaleen mukavan melodian vuoksi, mutta paremmin olisi tultu toimeen ilman sitä.

Hienoja kappaleita löytyy vielä kourallinen. Klassishenkinen Golden Dance vaihtelee mahtipontisesta orkesterillisuudesta sirompiin ja hentoihin osioihin ja kuulostaa aina yhtä lumoavalta. Levyn kauneimpiin kappaleisiin lukeutuu ehdottomasti kappale 11, Woodcarving Partita, joka on kuin ehta klassinen hovikappale upeine jousineen ja viuluineen. Levyn keskivaiheilla tulevassa Pearl Dance Songissa taasen kuullaan vallan vaikuttavaa pianon käyttöä. Muutamia muita levyn esille tuomisen arvoisia laatubiisejä ovat mm. haikeahko ja hieman unettavanoloinen Crystal Drops sekä jammaileva Awakened Soul.

Lopulta voisikin sanoa, että Demon Castle Dracula X: Nocturne in the Moonlightin ääniraita kappaleiden pituuksiin liittyvistä puutteistaan huolimatta on mitä mainioin pelisoundtrack. Varauksetta en sitä uskalla ihan kaikille suositella, mutta kannattaa siihen ainakin jossain muodossa tutustua, vaikka vain uteliaisuuttaan.