etsi Play-Asiasta

Gensoo Suikoden II Music Collection ~Orrizonte~

luettelonumero KMCA-57
julkaistu 10.05.2000
säveltäjä(t) Miki Higashino, Tappi "TAPPY" Iwase (4)
sovittaja(t) Yuuji Yoshino, Yooko Ueno (2, 6, 12)
esittäjä(t) KOKIA (2), Tetsuko Honma (8), Yooko Ueno (8, 12)

lisää tietoa Zennopediassa

19.06.2002 - Ted

ARVIO

Gensoo Suikoden II Music Collection ~Orrizonte~ sisältää Suikoden II:sta tuttua musiikkia 12 kappaleen verran uudelleensovitettuna. Toteutus on kauttaaltaan varsin laadukasta, ja keskiaikainen tunnelma on hyvin vahvasti läsnä; vivahteita kelttiläisyyteenkin löytyy, kuten myös hiukan aasialaiseen musiikkiinkin, johon varmasti vaikuttaa säveltäjä Miki Higashinon juuret. Tämä levy on ennen kaikkea tunnelmalevy, ja voisin hyvinkin kuvitella kansanmusiikin ystävien pitävän tästä, vaikka eivät juuri muuten pelimusiikista välittäisikään.

Levy alkaa mitä mahtipontisimmin yhdellä levyn parhaista kappaleista, eli Withered Earthilla. Tämä kyseinen biisi oli jo itse pelissä varsin rullaava kappale, joskin hiukan yksitoikkoinen pidempään kuultuna. Mutta Orrizontella siihen on saatu aivan uutta otetta ja kantavuutta, ja se vie mielen suoraan karun Tinton jylhille vuorille urheiden kaivosmiesten töiden pariin. Seuraava kappale Currents oli pienoinen pettymys. Pelissä se on vaikuttavan kaunis kappale sekä Two Riverin kaupungissa soidessa että Annalleen tulkitsemana, mutta tällä levyllä siihen ei ole oikein saatu samaa tunnetta mukaan, ikävä kyllä. Hiukan nopeampi tempo olisi piristänyt kappaletta kummasti.

Freedom Once Again on jo parempi kappale, vaikka tämäkään ei ihan alkuperäisen tasolle yllä. Biisissä on kuitenkin saatu mukava, hiukan huoleton keskiaikainen toritunnelma aikaan, ja ainakin minä voisin kuvitella jonkun räikeäpukuisen narrin soittamaan tätä kappaletta posetiivilla tai jollakin vastaavalla vempeleellä. Seuraavaksi tulee taas yksi levyn parhaita kappaleita, Every Day Is a Carnival ~ The Even More Glorious Beautiful Golden Capital. Tämä on sulautettu kahdesta kappaleesta, kaupunkimusiikkeja kumpainenkin, ja tämä toimii! Mukaan on saatu laulua ja markkinatunnelmaa vielä edellistäkin kappaletta paremmin. Sävelmä on aika villi, mutta hyväntuulinen ja sopivan vaihteleva, ettei siihen ihan heti kyllästy.

Amid the Silence on hyvä kappale sekä tällä levyllä että alkuperäisellä OSTilla. Ainoa asia mitä oikeastaan hiukan jäin kaipaamaan tässä versiossa, oli alkuperäisen kappaleen intialaisvaikutteinen taustahoilotus, mutta tämä on joka tapauksessa hyvin harmoninen ja rauhoittava kappale, joka toimii mainiona tasapainona levyn alkupuolen aika villeihin melodioihin. Numero kuusi onkin sitten levyn oikea helmi, Alliance Forever! Tämä kappale ei alkuperäisellä soundtrackillä minuun juurikaan purrut, mutta Orrizontella siihen on saatu aivan toinen taso. Taustalla soivat säkkipillit toimivat kuin nakutettu ja ovat kuin luodut tähän biisiin. Voimakas skottilainen ilmapiiri on suorastaan aistittavissa, ja tästä kappaleesta on vaikea olla tulematta hyvälle tuulelle; siinä on sen verran riemukas ja toiveikas ilmapiiri, että ihan alkaa naurattaa ja tuntee olonsa itsevarmaksi. Kuunnelkaa tätä kappaletta, jos joku aamu tuntuu vaikka kouluun tai töihin lähtö vaikealta!

Seuraavana tuleva Plastic Castle in the Air on myös niitä levyn onnistuneita kappaleita, joissa laulukin toimii ihan hyvin mukana, toisin kuin esimerkiksi Currentsissa. Kappaleessa on aika uneksiva ilmapiiri ja sillä on se vaikutus, että se toimii paremmin silloin tällöin, riippuu ihan fiiliksistä. Sovitus sekä sanat ovat melko erikoisia, ja en aluksi meinannut edes tunnistaa tätä kappaletta, joka alkuperäiseltä OSTilta löytyy nimellä Time of Calmness.

Imprisoned Town on yksi suursuosikkejani, oli jo alkuperäisenä, mutta on tälläkin levyllä, sillä sama tunnelma on onnistuttu säilyttämään ja tuomaan jotain lisääkin. Hiljainen hyräily tuo oman haikean lisätunnelmansa jo muutenkin surumieliseen Greenhillin kaupungin kappaleeseen. Tästä kappaleesta tulee minulle mieleen slaavilainen musiikki, hienoisella itämaisella vaikutteella ryyditettynä. Let's Climb on That Hill on Orrizontella hiukan rauhallisempana versiona, ja minulle tulee tästä sovituksesta myöhemmän keskiajan hiukan kehittyneempi hovimusiikki mieleen, tai ehkä jotain barokin suuntaista. Vaikka pidän alkuperäistä hiukan parempana, niin tämäkin on ihan hyvä kappale, sillä se tuo vaihtelua.

Alkuperäisellä soundtrackilla useampana versiona kuultava hilpeähkö Those Who Don't Work Shouldn't Eat on sovitettu hiukan rauhallisempaan muotoon Orrizontella. Se on tyyliltään mielestäni peruskeskiaikainen ja jotenkin ovelalla tavalla "hiipivä". Kappaleeseen on ympätty muutama nopeampikin kohtaus, jotka tuovat oman ilmeensä ja korostavat sitä kappaleen hiipivyyden tunnetta. Pidän itse arabialaissävytteisestä musiikista ja Ah, Beautiful Dancer ~ Nahaala Yang Kong edustaa sitä. Hetkittäin tästä kappaleesta tulee jopa jonkinlainen juutalaismusiikkikin mieleen, mutta sielläpäin maailmaa kaikkien kansojen musiikissahan on sitä samaa vonkuvaa tyyliä. Mainio kappale jo pelissäkin, ja tämä sovitus on myös varsin onnistunut. "Arabiulvonta" taustalla tuo sopivaa tunnelmaa, vaikkakin aavistuksen hilpeällä tavalla.

Levyn nimikkokappale Orrizonte on saanut hiukan ikävän kunnian kantaa myös levyn huonoimman kappaleen viittaa. En pidä tästä sovituksesta juuri lainkaan; alkuperäisessä oli riemua ja loistoa, mutta tämä on jotenkin "vetinen" ikävällä tavalla. Naislaulajan ääni kuulostaa laiskanpuoleiselta ja se hiukan latistaa muuten mainion levyn lopun. Laulun sanat ovat italiaa ja kyseisen kappaleen voi kuulla laulettuna Gensoo Suikoden II Original Game Soundtrackillakin, jonka versio onkin sitten huomattavasti parempi (ja pirteämpi).

Gensoo Suikoden II Music Collection ~Orrizonte~ on yksi suosikkilevyjäni sovitetun pelimusiikin saralta, ja toivon totisesti lisää samankaltaisia Suikoden-musiikin sovituksia; erityisesti sarjan ykkösosasta olisi ihanaa kuulla jotain vastaavanlaista.