etsi Play-Asiasta

The Legend of Zelda: Ocarina of Time Original Sound Track

luettelonumero PCCG-00475
julkaistu 18.12.1998
säveltäjä(t) Kooji Kondoo
sovittaja(t) Kooji Kondoo, Yoshiko Kawamoto

lisää tietoa Zennopediassa

23.11.2003 - Flare

ARVIO

The Legend of Zelda -sarjalle siirtyminen SNES:ltä ja Game Boylta Nintendo 64:lle tarkoitti sekä suurta parannusta grafiikan osalta että mahdollisuudet parempaan äänenlaatuun. Kooji Kondoo on totisesti pistänyt kaikki peliin soundtrackin tekemisessä, ja se näkyy: monta Zelda-sarjan musiikillista helmeä on luotu juuri Ocarina of Timeen. Vaikka Nintendo 64:n äänisysteemi ei parhaimmasta päästä olekaan (varsinkaan enää tänä päivänä), on jälki roimasti parempaa kuin muissa kuulemissani N64-peleissä. Hyvä säveltäjähän tekee hyvää jälkeä vaikka kattiloiden kansista ja kahdesta pahvilaatikosta, eikö vain?

Paremman soitinvalikoiman ja äänenlaadun ansiosta Ocarina of Timessa korostuvat eri tyylit paremmin kuin koskaan aiemmin Zelda-sarjassa. Gerudo Valley on tulinen, espanjalaistyylinen kappale, jossa pääsoittimena toimii, mikäs muukaan kuin kitara. Lon Lon Ranch, Ingo's Theme ja Horse Race tuovat mukaan myös tuulahduksia lännestä. Potion Shop tuo mieleen pimeän, itämaisen henkiparantajan vastaanoton(!), ja Zora's Domain on aivan ihana kappale havaijilaistyylisine kitaroineen ja rytmeineen. Söpöä karusellimusiikkia jos kaipaa niin sopii kuunnella Shooting Gallery, ja hieman ambientmaisempaa kirjoa edustavat Legend of Hyrule ja sen variaatiot, Inside the Deku Tree, Inside Jabu-Jabu's Belly sekä Forest Temple.

Levylle on myös ympätty todella monta eri fanfaaria - mm. yksi soi kun avaa aarrearkun, toinen kun oppii uuden laulun ja kolmas kun saa medaljongin. Toki perinteisesti törähtää myös silloin kun saa uuden esineen, joten järkyttävän suuri kappalemäärä selittyy osittain näillä fanfaareilla. Onpa kiekolla myös taistelubiisejä, joista ihan perusvihollistaistelu Battle alkaa hiljaisesti, ja jonka motiivi vaihtelee pidemmälle mennessä uhkaavan ja hieman neutraalimman välillä. Boss Battle on erittäin mainio - ja suht uhkaava - pomokappale mataline pianoineen ja vaskipuhaltimineen. Middle Boss Battle taas ei ole yhtä uhkaava, mutta sävellys on monipuolinen ja soveltuu hyvin taistelukappaleeksi. Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen on lisäksi Final Battle, paras viimeinen pomotaistelumusiikki, jonka olen tähän päivään mennessä kuullut. Äärettömän kaunista ja ehkä hieman epätoivoistakin melodiaa hoitavat kuoro ja jouset, ja taustalla kuuluu virvelin lisäksi patarummun pärähdyksiä.

Monet fanit ovat moittineet Kondooa siitä, ettei hän ole käyttänyt perinteistä Legend of Zelda -teemaa tässä osassa. Siitä on kyllä pistetty pikku pätkä tunnistettavaksi asti Hyrule Field Main Themeen, mutta vain pari nuottia. Kappale koostuu monesta eri osasta, jotka sekoittuvat pelissä itsestään eri osatekijöiden, esimerkiksi päivän etenemisen tai Hyrulen mailla liikkumisen mukaan, ja soundtrackille laitettiin vain yksi kaikista mahdollisista yhdistelmistä. LoZ-teeman puuttuminen ei minua kuitenkaan varsinaisesti haitannut, vahinko otettiin takaisin Majora's Maskissa.

Aikaisemmista Zeldoista palaa kuitenkin pari tuttua teemaa, kuten Kakariko Village, josta kuullaan sekä Child- että Adult-versiot. Lapsena seikkaillessa soittimina toimivat kitara, huuliharppu sekä okariina, kun taas karseassa "orkestroidussa" aikuisversiossa saman asian hoitavat jouset, oboe sekä jonkinlaiset huilut. Toinen tuttu teema on A Link to the Pastista lähes suoraan otettu Ganondorf's Theme, josta on lisäksi pelottava urkusovitus Tower of Ganon's Castle. Kolmas comebackin tekevä kappale on Zelda's Theme, jota on parannettu roimasti ALttP:stä - osa jousisoittimista on korvattu harpulla sekä okariinalla. Minusta on hienoa, että Kondoo-san on viitsinyt ottaa vanhemmista Zeldoista teemoja mukaan, niitä kuunnellessa tulee mukavan nostalginen olo - ALttP oli sentään ensimmäisiä pelejä joita pelasin.

Soundtrack on siis muuten varsin mainio, mutta minä en tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miksi sitä ei voitu jakaa kahdelle levylle. Nykyisellään kappaleet ehtivät soida hädin tuskin kerran läpi, ja sitten ne sitten hiljenevät. Todella tympeää, vaikka kuinka moni kappale olisi ansainnut soida kauemmin, mutta ei, Nintendo lie halunnut säästää tässäkin tai jotain. Lisäksi pari kappaletta jopa loppuu yllättäen kesken, siitä roimasti miinusta. Paikoitellen kappaleissa huomaa myös hieman epätahdissa soivia osia - esimerkiksi jotkut lautasten iskut – mutta ne eivät nyt niin paljon kuitenkaan häiritse.

Loppujen lopuksi: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Original Sound Trackin kappaleet ovat herkkua, mutta levy on muuten toteutettu huonosti. 82 kappaletta yhdellä CD:llä ja ilman toistoa oli huono veto; Kondoo-sanin musiikista eivät halukkaat pääse nauttimaan täysillä. Toivotaan, että Nintendo panostaa jatkossa enemmän soundtrackjulkaisuihinsa ja tajuaa edes sellaisen julkaista pelistä, joka semmoisen oikeasti ansaitsee. Ei sillä, etteikö Ocarina of Time olisi sitä ansainnut.