etsi Play-Asiasta

Piano Collections FINAL FANTASY V

luettelonumero NTCP-1002
julkaistu 27.06.2001
säveltäjä(t) Nobuo Uematsu
sovittaja(t) Shiro Satoo
esittäjä(t) Toshiyuki Mori

lisää tietoa Zennopediassa

11.01.2006 - Henri Kukanaho

ARVIO

Aikamatka Final Fantasyn pianomaailman läpi jatkuu Final Fantasy V:n pianolevyn merkeissä. Levy ponnistaa samoista lähtökohdista kuin edeltäjänsä sovittajaa ja soittajaa myöten, mutta onnistuu monin paikoin melkoisen paljon paremmin, vaikka Toshiyuki Morin soitto on paikoin edelleen hieman innotonta. Sovitustyyli eroaa tyystin V:ta ympäröivien pelien pianolevyjen tyylistä, mikä nostaa sen kai ainakin minulla erikoisasemaan. Alkuperäiset melodiatkin ovat rohkeampia kuin IV:ssa, joten levyllä on paljon potentiaalia. Sovittaja Satoo keskittyy ideoidensa esiin tuomiseen hieman syvemmin, mikä näkyy lopputuloksessa.

Kiinalaistunnelmainen intro A Presentimentissa aloittaa levyn, ja kappale jatkuu lämpimänä sovituksena, joka kuvastaa melko pitkälle koko levyn sisältöä. Sovitukset kiertelevät erilaisten tyylien ja pianolla toteutettujen efektien läpi. Jo A Presentimentissa kuullaan riitasointuja ja korukuvioita herätteinä, jotka eivät niinkään häiritse, vaan enemmänkin herättävät kiinnostuksen levyn sisältöön. Tenderness in the Air, Main Theme of Final Fantasy V ja Lenna's Theme ovat hieman perinteisempiä, edellisen osan pianolevyä kansoittaneen tyylin edustajia. Loppua kohden ne tosin yltyvät hieman jopa soittajankin puolesta tulkitsemaan melodioita tunteella, kirpeiden korujen säestämänä.

Kansanmusiikkimelodia Harvest muuttuu salonkikelpoiseksi taustamusiikiksi hieman vapaammalla sovituksella ja onnistuu olemaan jopa humoristinen, kuten myös moogle-teema Critter Tripper Fritter !?. Loppua kohden Mori paukuttaa pianoa lähinnä nyrkeillään, mikä on kovin suuressa kontrastissa söpön melodian kanssa. Alusta alkaessaan teema tuo hymyn huulille joka kerta. Final Fantasy V on muutenkin sarjan huumoripainotteisin peli, joten outo, leikkisä pianolevy sopii sen tyyliin enemmän kuin mainiosti.

My Home, Sweet Home ei tunnu oikein liikkuvan mihinkään alun pianokuvioista, ja ne toistuvat läpi tylsemmänpuoleisen kappaleen. Chocobo-teema ei suuremmin eroa FFIV:n pianolevyn vastaavasta, mutta pitäytyy sentään vain yhdessä tyylissä, mambossa. Music Box lukeutuu myös noihin hieman vaatimattomampaan otteeseen tarttuneisiin kappaleisiin tyytyen lähinnä siirtämään alkuperäisen melodian pianolle. Taistelumusiikista pianoversioksi on päätynyt vain Battle with Gilgamesh, mikä sopiikin levyn leikkisään ja pinnalliseen tunnelmaan. Varioidessaan teema muuttuu arvaamattomaksi ellei suorastaan huijaa kuulijaa muuttelemalla hieman rytmejä.

Loppupuoli koostuu levyn kaikin puolin kokonaisimmista kappaleista. Waltz Clavier jatkaa humoristisella linjalla, mutta muuttuu enemmän kokeilevammaksi hyvin pian. Tempon vaihtuessa kaksimuunteiseksi valssin käsite katoaa, ja melodia tuntuu hieman töksähtelevältä, mikä nyt on kolmijakoisen teeman siirtämisessä nelijakoiseen rytmiin melko yleinen ongelma. Dear Friends on Uematsun parhaita alkuperäismelodioita, joka saa pianoversiona melko perinteisen käsittelyn. En usko, että se olisi erikoisuudentavoittelijana toiminutkaan kovin hyvin. Hyvin valittu sovitus on sielukas esitys myös Morin taholta.

Rytmien puolesta seikkailullinen The New Origin on mainio rauhallinen lopetus levylle. Se yhdistää jo alun perin toisistaan jo tyylillisestikin eroavat melodiat paremmin kuin FFIV:n loppudemon kappale Epilogue. Sillat toimivat kuta kuinkin mallikkaasti, vaikka ovakin melko tyypillisiä. Tunnelma vaihtuu silti melko huomaamatta, mitä arvostan. Kappaleen puolivälin jälkeen alkaa siirtymävaihe, jonka jälkeen voisi vaikka vannoa perinteisen Final Fantasy -lopetusteeman alkavan. Sen sijaan tilalla onkin FFV:n pääteema, joka ehkä hivenen muistuttaakin kyseistä tunnusmelodiaa.

Pidän tästä levystä enemmän kuin IV:n tai VI:n Piano Collectionsista, mutta se ei toisaalta ole siltikään kovin paljon. Liekö syynä hienoiset vaikutteet viime vuosisadan alun minimalismista tai humoristinen ote, levyllä on ainakin minulle tarjota paljon enemmän. Se on lopulta hyvin yksinkertaista taustamusiikkia monin paikoin, mutta tarjoaa myös pianomusiikista kiinnostuneelle jonkin verran mausteita perinteisten pianokappaleiden ympärille.