etsi Play-Asiasta

GRANDIA III ~original sound tracks~

luettelonumero TRCD-10048~9
julkaistu 26.08.2005
säveltäjä(t) Noriyuki Iwadare
sovittaja(t) Noriyuki Iwadare
esittäjä(t) Kaori Kawasumi (CD2: 1)

lisää tietoa Zennopediassa

11.12.2005 - Henri Kukanaho

ARVIO

Grandian kolmas osa ilmestyi tänä vuonna upouuden soundtrackin kera. Jotenkin osasin odottaa Noriyuki Iwadarelta jotain muuta kuin Radiata Stories Original Soundtrackin kaltaista mitäänsanomatonta soppaa, vaikka Grandia II olikin melko vaatimaton tuotos säveltäjän uran huiput huomioon ottaen. Suurin osa Iwadaren uudesta innosta tuntuu menneen tämän uusimman Grandian sävellystyöhön, mikä sopii vallan hyvin minulle. Sopii itse asiassa paremmin kuin kaksi keskivertoa levyjulkaisua peräkkäin.

GRANDIA III ~original sound tracks~ päättää aloittaa yhtä komeasti kuin ensimmäinen Grandia Original Soundtracks aikoinaan, monipuolisella orkestroidulla kappaleella The Legendary Pilot King, joka lienee melodiansa puolesta jonkinlaisia pelin pääteemoja. Jotenkin hieman johnwilliamsmainen vaskipuhallinten riemujuhla se on, mutta eri osat toimivat kontrastissaan hyvin. Tällä kertaa sähköbasso on piilotettu hieman paremmalla maulla mukaan kappaleeseen kuin Theme of Grandiassa, ja se tekee eri osista selvästi toisistaan erottuvia. Kappaleen rauhattomuudesta voisi päätellä sen olevan alkudemon taustalla tai jotain vastaavaa. Akustiikkaa ensimmäisen Grandian soundtrackia vähemmän korostava äänenlaatu on orkestroiduissa kappaleissa paikallaan tällä levyllä. Hyvä juttu, sillä kappaleiden dynamiikka tulee näin paremmin esiin.

Aloitusta seuraavat kappaleet ovat melko tärkeässä roolissa koko levyn yleisilmettä ajatellen. Anfog on leikkisä valssi, jossa jos jotakin kannattaa tarkkailla, niin nasaalin fagotin hauskoja kuvioita. Groovahtavammat kappaleet Miranda's Theme ja Tension 1 onnistuvat myös vakuuttamaan päättäväisyydellään. Iwadarelta tuttuun tyyliin syntetisaattorilla toteutetut kappaleet ovat luonnollisia siinä määrin, missä se suinkin on tarpeen tehdäkseen kappaleista sentään kuuntelukelpoisia. Iwadare väläyttää taistelukappaleiden kruunaamattomana kuninkaana taas, tosin tällä kertaa pitkästä aikaa. GR-TURBO on tyrmistyttävän rytminen kasa koukkuja ja sulavuutta rehellisen muoviseen tyyliin. Taistelun voiton kunniaksi soiva "All Right! We Made Another Breakthrough!" tarjoaa kaikille tutun melodian: Theme of Grandia palaa sokerisena ja iloisena versiona. Muitakin vanhoja tuttuja on levyn aikana luvassa, kuten pian seuraava Fun Mushroom Hunting.

Tätä seuraa pieni salonkikelpoinen osio jatsahtavia kappaleita, jotka toimivat todennäköisesti paremmin pelissä kuin soundtrackilla, jolle ne luovan hiukan tylsän osion. Sieltä siirrytään hieman keinuvampiin merirosvotunnelmiin, jotka ovat myöskin kovin perinteisiä, mutta toimivat omalla tavallaan. Bianca's Themen melodia yltyy hienosti kappaleen edetessä. Mendy tarjoilee seitsenjakoisuutta muistaakseni ensimmäistä kertaa Iwadaren diskografiassa. Se tuntuu kovin kiusalliselta rytmiltä, ja kappale paranee viimeisiksi muutamaksi hidastussekunneikseen huomattavasti. Hämärä loppu muuten perinteisen oloiselle kappaleelle. Olisiko A HOT CRASH!! pomotaistelumusiikki? Se ei kyllä hirvittävästi sellaiselta kuulosta lähinnä viekoittelevan otteensa takia. Requiem of Barth sen sijaan vakuuttaa vahvalla viulumelodiallaan, joka tuo mieleen lähinnä ensimmäisen Grandian vastaavat. Melodia palaa iloisemman oloisena toisella cd:llä.

Tässä välissä voisi esitellä Theme of GRANDIA III:n, josta mm. aloituskappale ja useat muut pienemmät skenaariomusiikit (ilmeisesti), joita on siroteltu molemmille levyille, ovat sovituksia. Tämä pääversio teemasta on kaikista vahviten vaskivoittoinen harmonioineen, mutta siinä on, ei millään pahalla vaskia kohtaan, myös sirompia puiden esittämiä osuuksia. Kappale tuntuu hieman paloitellun oloiselta, joten sanoisinkin The Legendary Pilot Kingin olevan paras variaatio tästä melodiasta ja samalla myös yksi Iwadaren uran hienoimmista yksittäisistä töistä. Se on jotenkin eheämpi ja kulkee paremmin eteenpäin osasta toiseen, dramaturgisesti korrektimmin. Theme of GRANDIA III:n loppu on kuitenkin se lopetus, jonka olisin toivonut siihen parhaimpaan versioon.

Morning of Departurekin esittäytyy levyllä kahtena eri versiona, joten sitäkään en voi jättää huomiotta. Surumielinen, tai ehkä enemmänkin kaihoisa melodia toimii parhaiten soitettuna baritonitorvella, jonka sielukas ääni sopii teemaan todella hyvin. Piano toimii baritonin tukena paremmin kuin omassa versiossaan. Spread Your Wings, To the Heavens!! on niitä soundtrackin kappaleita, jotka olisi nykyversioon hieman harmistuneena mieluummin kuullut oikean orkesterin esittämänä. Tunteita pursuava teema ja suuri määrä soittimia kuulostavat lähinnä halvalta pelkkänä syntikkaversiona, jossa harmoniat ja yhteissoitto eivät kuulosta kovin innostavalta. Samaan kuoppaan vajoaa valitettavasti muutama muukin kappale, kuten esimerkiksi seuraava Believe in the Future. Tension-kappaleet toimivat sitä vastoin syntikallakin huomattavasti paremmin ollen jopa selkäpiitä karmivia, pelottavia tunnelmia.

Iwadare tuntuu jostain syystä ottaneen hiukan vaikutteita Motoi Sakurabalta, minkä kuulee parhaiten kolmikossa Arcliff Forestista Sacred Beast Gryphiin, joista keskimmäinen jo pelkästään olemalla syntikkakuoroa muistuttaa muussikuoro-Sakurabasta. Sen lisäksi soinnutkin ovat kovin laajoja ja kuulaita, mikä on Sakuraban tyylin peruskiviä sekin. Mikäli se ei tullut selväksi, Sakuraban mauton tyyli syntetisoida ihmisääntä ja tiettyjä soittimia ei ole koskaan ollut erityisesti mieleeni. Ensimmäisen levyn loppupuolin on kuitenkin hyvin pitkälti heikkoa sävellystyötä, mistä en täysin tyylilainauksiakaan voi syyttää.

Toinen cd avautuu oudolla Kaori Kawasumin laulamalla kappaleella, jonka kielestä ei ota selkoa. Lähinnä se kuulostaa jonkinlaiselta venäjän ja portugalin sekoitukselta. Hän on joka tapauksessa varsin lahjakas laulaja, joka on kulkenut Iwadaren kanssa käsi kädessä Grandia II:sta lähtien. Kappale on tehty sopimaan Kawasumin äänelle, joten se toimii melkoisen luonnollisesti.

Toisella cd:llä on lisäksi parempia taistelukappaleita ja menevämpiä rytmejä muutenkin. Attack with conviction!! parinaan "Will the Airplane Crash to the Ground!?" ovat oiva esimerkki tästä, ja levy sen kuin paranee matkalla. Iwadare esittelee itsensä paljon paremmin kuin melko epätasaisella ensimmäisellä cd:llä. Caravans ja ZETEC ovat myös näitä mainitun mukavan pirteitä ja vauhdikkaita kappaleita. ATTACK OF A FLASH tarjoilee kahteen otteeseen lunarmaista musiikkia ilmeisesti taistelun taustalle, ja "Hey, That Wasn't Possibly Serious, Was It?" on selkeästi sen synnynnäinen pari jo jatkumon synnyttävien soitinvalintojenkin ansiosta.

Soundtrack synkistyy hiukan tästä eteenpäin, todennäköisesti pelin teemojen syvyyksiin johdattelijana. Minkäänlaista suoranaista vakavuutta levy ei kuitenkaan missään vaiheessa saavuta, sillä Iwadaren synkemmätkin kappaleet luovat lähinnä adrenaliinia suoniin, erityisesti eräs kappale, nimeltään kohteliaan sensuroitu E VS D, joka muistuttaa hämärästi Hamauzusta. Ehkä se on vain viulun soittama melodia ilmeisen taistelukappaleen päällä. Vaikuttava teos se on joka tapauksessa. Levy lähenee loppuaan hieman rauhoittelevammissa merkeissä SORROW:in, Raflid -Defeated Hope-:n ja lukuisten pääteemasovitusten myötä. Maininnan voisi loppupuolelta ansaita vaikka GREAT ASSIZE, joka muuttuu alun tsaikovskimaisesta mahtipontikkailusta televisiosarjan tunnusmelodiaksi ja takaisin silmänräpäyksessä.

GRANDIA III ~original sound tracks~:issa ei ole mitään suurempia puutteita ensimmäisen cd:n ehkä hieman liian suurta epätasaisuutta lukuun ottamatta. Levyltä löytyy muutama aivan mainio helmi, joita voisi kuunnella melkeinpä milloin vain. Kokonaisuutenakin levy varmasti maistuu silloin tällöin, sillä se ei ehdi kovin tylsäksi äityä missään vaiheessa. Iwadare on tehnyt paluun 'isojen' pelien musiikin säveltäjäksi, mistä olen kyllä iloinen. Ehkä niin iloinen, että tuen tätä saavutusta ihan rahallisella panoksella ostamalla levyn. Sitä päätöstä en ole vielä kuitenkaan täysin tehnyt, liekö ostopäätöstäni lykännyt näinkin pitkälle se, ettei soundtrackista ole tietääkseni vielä saatavilla kuin rajoitettu painos, jossa on höpsö dvd-kuorten kokoinen loota.