etsi Play-Asiasta

Star Ocean Soundtrack

luettelonumero KDSD-00028~9
julkaistu 24.03.2004
säveltäjä(t) Motoi Sakuraba
sovittaja(t) Motoi Sakuraba

lisää tietoa Zennopediassa

09.05.2004 - Henri Kukanaho

ARVIO

Motoi Sakuraba on säveltänyt materiaalia ties miten suureen määrään pelejä. Kyseiset soundtrackit ovat läpikotaisin kyllästettyjä hänen omaperäisellä tyylillään, ja tunnelma on sen mukaista. Erilaiset synteettiset äänet ovat häpeilemättä monessa kappaleessa tärkeässä osassa - piirre, jota moni muu pelimusiikkisäveltäjä parhaansa mukaan yrittää juuri vältellä. Silti Sakuraba saa soundtrackinsa jollain ilveellä kuulostamaan luonnollisilta, Star Ocean Soundtrack hyvänä esimerkkinä tästä.

Levyn julkaisupäivästä voisi jo päätelläkin, että se ei suinkaan ole alkuperäinen ääniraita 1996 ilmestyneelle pelille, vaan eräänlainen uusversio siitä. Kaikki kappaleet on sovitettu alkuperäistä huomattavasti paremmalle syntikalle, ensimmäisenä tulee mieleen Playstationin tasoisen laitteen äänenlaatu. Mukaan on kaksilevyisen paketin loppuun ympätty vertailun vuoksi 11 SNES-pelin alkuperäiskappaletta (SFC Original Version Best Selection), joista osasta kuullaan uudistetut versiot jo aiemmin. Ensimmäisen Star Oceanin musiikki on ajalta, jolloin Sakuraba ei ollut vielä täysin urautunut nykyiselle linjalleen. Erityisesti se näkyy tämän levyn kappaleissa, joissa on muutamissa jopa mitsudamaisia piirteitä. Esimerkkinä voisi mainita vaikka ensimmäisen levyn kappaleet Innocence, Calm Time sekä What Should Be. Pakettina albumi on Sakuraban monipuolisimpia, sillä levyillä on kuitenkin myös paljon materiaalia hänen uudemmista töistään pitäville.

Kappalejärjestyksessä edeten ensimmäisenä oleva Tense Atmosphere on sitä tutumman kuuloista Sakurabaa. Kappale kulkee etukenossa lähes koko ajan rumpujen ollessa aina melodiaa hieman edellä. Tämä saa kokonaisuuden kuulostamaan nimensä mukaisesti kiireiseltä. Alkuperäinen versio levyn loppupuolella on tempoltaan vieläkin kiihkeämpi. Ambition esittelee Sakuraban tyypillisintä tekniikkaa yhdistelemällä harppumaista asteikkoa sekä kuulasta, pitkään kaikuvaa jousiosastoa. Samaa linjaa jatkaa jo mainittu Innocence lisäten hieman uusia elementtejä ideaan. Uusia teemoja esitellään tasaiseen tahtiin levyjen kuluessa.

Secretly kuulostaa jopa hieman teknomaiselta bassonsa ansiosta. Dancin' Sword ja Sunny Place ovat leikkisiä kappaleita molemmat, mutta vire tummuu nopeasti mollivoittoiseksi jo Full of Sorrowin alussa. Encouragessa puhallinsoittimet saavat kokea kovia, sillä niitä on hyvin vaikea saada soimaan yhdessä syntikalla. Joten kuten kappale kuitenkin pysyy koossa ilman jousisektiotakin. Stream of Windin soidessa mieleni vaelteli kuin automaattisesti Metroidin maailmaan, niin samantapaiselta melodian soitin kuulostaa. Labo of Tas jatkaa metroidmaista tyyliä isommalla kokoonpanolla.

Dimistä alkuperäisversio on tiukemmin linjan pitävänä yllättäen parempi kuin uudistettu, hieman lattea ja tavanomaisempi sovitus. Purge Thyself avaa hieman ainakin minulle vaikeankuuloista Sakuraban soinnutustyyliä. Kyseisen kappaleen myötä huomasin harmikseni (aiemmin en sitä vielä huomannut kaivata) kappaleiden soivan vain yhden kierroksen ja hiljenevän jo sitten.

Piano Relief-kappaleessa kuulostaa todella hienolta. Kaikua on ehkä kuitenkin sen verran liikaa, ettei sitä sekoita live-esitykseen. Past Days pettää nimivalinnallaan pahan kerran – Suikodenien ansiosta olen totuttautunut samantapaisesti nimettyjen kappaleiden olevan jotain täysin erilaista. Take a Fancyn tunnelman saa erittäin helposti rikki, niin hauras kappale se on, ja kun seuraavana oleva Ancient Ruin lähtee soimaan, pelkään samantapaisen kappaleen seuraavan heti perässä. Onneksi melodia ottaa lopulta kädestä kiinni kappaleen muuttuessa loppunsa ajaksi.

An Ideal tarjoaa hyvin todennäköisesti taistelumusiikkia (ainakin alkuperäisversion perusteella), mutta Sakuraban kappaleista en aina tiedä, millaisissa tilanteissa ne soivat. Toisaalta kappaleet kuten Refinement ovat selvempiä tapauksia, kyseisen soidessa ehkä jonkinlaisessa kaupungissa. True Figuren taas voisi sitäkin varmemmin luokitella taistelumusiikiksi. Far to Getin militaristinen ote on onnistunut kokonaisuutena, samoin kuin Before Battlekin. For Achievessa on punaisena lankana koukeroinen melodia, jota on hauska kuunnella. New World ja New Human Race tarjoavat rauhallisen parin tunnelmallisia kappaleita. Dream and Reality on sopimattoman poukkoileva tasaiseen melodiaansa nähden ja onkin hiukan sekava kokonaisuus. Samantapainen sekoilu sopii huomattavasti paremmin Demandiin. Crevice käyttää kaiken hyödyn liikkuvista jousikuvioista rakentaen hitaaaaaasti nousevaa melodiaa. Sitten se pettymyksekseni laskeekin taas loppua kohden. Looppina sen luulisi sitten ainakin toimivan.

Rauhallisilla kappaleilla tuntuu olevan se vahvin vire tällä Star Ocean Soundtrackilla, mikä näkyy myös epätoivoisen melodian omaavalla Calm Disruptedilla. Taistelukappaleihinsa Sakuraba on saanut myöhemmin paljon enemmän pontta ja adrenaliinia, mitä ei tältä levyltä vielä niin löydy, ei edes sovitetuista versioista. The Strong yllättää reippaasti, sillä sen melodia on paikoin jotain todella erikoista verrattuna levyn muuhun materiaaliin.

Levyn loppuun ängetyistä valikoiduista alkuperäisversioista osa on yhtä miellyttävää kuunneltavaa kuin uudet laadukkaammalle syntetisaattorille siirretyt ja sovitetut kappaleet. Periaatteessa Star Ocean Soundtrack on siis sovituslevy, vaikkei se alkuperäiseen nähden uutta tarjoakaan. Vanhoja kappaleita kuitenkin on mukava kuunnella uudessa kuosissa, ja paketti on kokeilun arvoinen ainakin Sakuraba-faneille.