etsi Play-Asiasta

SaGa FRONTIER II Original Soundtrack

luettelonumero SSCX-10031
julkaistu 21.04.1999
säveltäjä(t) Masashi Hamauzu
sovittaja(t) Masashi Hamauzu

lisää tietoa Zennopediassa

16.07.2003 - Henri Kukanaho

ARVIO

Hamauzulla on aivan oma tyylinsä, mikä näkyy todella selvästi tällä levyllä, kuten myös esimerkiksi Final Fantasy X Original Soundtrackilla. Hän vääntää musiikkia ihmeellisellä jälkimaulla, josta ainakin minä tämän levyn kuuntelun jälkeen pidin. Kenji Itoon sävellyksistä SaGa Frontier Original Soundtrackiin ei ole tietoakaan, vaikka Hamauzu periaatteessa käyttikin sitä pohjana tälle levylle. Hän otti kuitenkin vapaammat kädet ja tuotti loistavan erilaisen soundtrackin, joka juhlistaa musiikkia sen yksinkertaisimmassa muodossa, ilman ylimääräistä kikkailua - vaivattoman kuuloisesti.

SaGa Frontier II OST on täynnä lyhyitä kappaleita, jotka yksi toisensa jälkeen esittelevät täysin uudenlaisia kappaleita, teemoja ja tunnelmia. Jopa saman kappaleen eri versiot ovat levyllä kuin eri maailmoista. Silti levy tunkeutuu aivokuoren alle yhtenä valtavana massana, ja ensikuuntelun jälkeen olen lähinnä sanaton. Jo kokoelman introna toimivat kaksi kappaletta, Vorspiel ja Präludium ovat mielikuvituksellisia ja salonkimaisen mahtipontisia. Roman leikittelee hauskalla melodialla ja omituisella taustakompilla, joka koostuu lähinnä pianon ja huilun nopeista kuvioista. Levyn jokaista kappaletta voisi kuvailla hyvin erikseen, sillä kaikista keksisi jotain hyvää sanottavaa. Itse peliä pelaamattomana on vaikea sanoa miten musiikki vaikuttaisi pelikokemukseen. Sen verran uskallan arvata, että kyseessä on satumainen ja kaunis kokemus, aivan kuten levykin on.

Levy tekee jopa taistelumusiikille jotain ennenkuulumatonta. Feldschlacht I on iloinen, mutta samalla jännittynyt. Huilun ja klarinetin soolot antavat puupuhaltimille varsin suuren vastuun kappaleessa, ja Hamauzun yleisemmin käyttäen tunnelmointiin jousia, ne löytyvät yllättäen taistelumusiikkienkin tukena taustalta. Rytmi ja vauhdikkuus syntyvät samalla tavalla kuin Kingdom Heartsin Original Soundtrackilla, vaihteleva ja rytmikkäästi mielekäs rummutus tukee leikkivää ja hyppivää bassoa hyvin, joka välillä kuitenkin sortuu lajinsa pahimpiin kliseisiin. Menoa ei kuitenkaan haittaa muutama oktaaviläppä, jos ne on tarpeeksi hyvällä maulla parsittu osaksi itse kappaletta. Uematsu lienee tämän alan, mielestäni kiistattomasti, kruunaamaton kuningas.

Hauptmann on jotain uutta. Ihmeellisiä soitinyhdistelmiä on saatu kuulostamaan jokseenkin mielekkäältä, vaikka melodia onkin hieman väkisin väännetyn kuuloinen. Kuin... luovuuden puute olisi yhtäkkiä iskenyt? Trubsal on lohduttoman surullinen viulun melodian takia, ja basso repii varsinkin kuulokkeilla kappaletta kuunnellessa muutaman kyyneleen silmäkulmasta poskelle. Muutama iloisenoloinen parkaisu ei pelasta kappaletta olemasta traagisen kaunis, nimensä mukainen peräti. SaGa Frontier II Piano Pieces -sovituslevy peräti juhlistaa alkuperäisiä kappaleitaan, mikä näkyy Heimatlosen sovituksen samankaltaisuudessa alkuperäiseen. Verborgenheit taas toistaa jo levyllä aiemmin kuultua melodiaa hieman varioituna, ja tekee sen kohtalaisen hyvin. Joka ikisellä kerralla kun vanha melodia on juuri valtaamassa kuulijan mieltä, Verborgenheit vääntäytyy eri suuntaan, ja kuulijan on pakko korjata luulojaan. Tähän ei auta mikään, sillä alkuperäinen melodia on niin dominoiva, ettei sitä saa mielestään tätä kappaletta kuunnellessa.

Untergrund muistuttaa hyvin paljon Hamauzun kappaleita FFX OSTilla, eniten pianon rakentaman taustansa takia. Thema toistaa tutun ja jo kerran riipien kidutetun tunnusmelodian. Matala huilu toimii aina kun halutaan rakentaa jotain haikean tunnelman pohjalle. Rumpujen tullessa mukaan kappale alkaa muistuttaa enemmän iskelmäballadia. Kertaus sopii kappaleeseen kuin nakutettu, mutta juuri sen takia olisinkin toivonut jonkinlaista lopuketta muuten hienolle kappaleelle. Kuka sanoi, että taustamusiikkien täytyy olla jatkumoita? Levyn ei voi kuitenkaan sanoa toistavan itseään kertaakaan. Vaikka jotkin kappaleet ensikuulemalta saattavat vaikuttaa tylsiltä, niihin voi halutessaan palata uudestaan ja huomata löytäneensä niistä jotain muista poikkeavaa. Monista levyn kappaleista sellaista ei aivan heti löydä, mutta voin vakuuttaa että hyvin moni kappale on ainutlaatuinen, ja sen poistaminen levyltä saattaisi horjuttaa kokonaisuutta puolelta toiselle.

SaGa Frontier II OST on vaikeaa kuunneltavaa siinä mielessä, että sen koon ollessa kolme levyllistä pikakuuntelulla samankaltaista musiikkia, täytyy kuuntelemaansa keskittyä toden teolla. Virheet kostautuvat ja mielenkiinto levyn sisältöön saattaa kaikota vähäksi aikaa. Toisaalta se hyvin todennäköisesti palaa takaisin, jos vain sattumalta tai viitseliäisyyttään jaksaa kuunnella kappaleita uudestaan. Tässä vaiheessa ei ehkä ole ehtinyt kuunnella edes yhtä levyllistä OSTista.

Zauberreich leikkii rytmeillä todella kiivaasti, seuraavan Revelationin tehdessä pohjaa rytmikkäillä soinnuilla, jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisesti valittuja. Todfeindin rummut mättävät taukoamatta looppiaan, joka ei ehkä soinnu muuhun osaan kappaleesta, mutta on silti loistava. Lisää omalaatuista taistelumusiikkia tarjoaa Feldschlacht II ksylofonimelodiallaan (!), taas erilaisen erinomainen valinta solistiksi. Kappaleessa on lämpimän humoristinen ote, joka sai minut väsyneen taas hymyilemään hiukan väsyneessä olotilassani. Samaa tarjoaa myös Feldschlacht III, tosin hieman soveliaammalla tyylillä. Taistelumusiikeista se muistuttaa enemmän esimerkiksi Shimomuran ja Uematsun töissään käyttämää taistelumusiikkityyliä. Välillä III tosin sinkoilee sinne tänne muutaman tahdin ajan, aivan kuin epäröiden jatkaa eteenpäin.

Kolmannella levyllä on ilmeisesti pelin lopussa olevaa musiikkia, ja se näkyy tunnelmissa. Rytmit ovat kiihkeämpiä ja tempo hätäisempää, mikä näkyy esimerkiksi Ovation-kappaleessa. Pianosoolo Einsamheitkin on paketin alkupään vastaavia paljon hektisemmän oloinen ja jännittyneempi. Feldschlacht IV lienee kuin sopivalla paikalla jännityksen ja kiihkeyden purkavana kliimaksina. Manie on nimensä mukaisen hullu ja raivoisa pyristely, jonka jälkeinen materiaali alkaa jo rauhoittua pelin loppua varten. Dominanttisoinnut vaihtuvat hiljalleen duureiksi ja molleiksi, ja SaGa Frontier II OST on valmis sulkemaan massiiviset ulkoporttinsa. Sisällä asustaa ties minkälaista mönkiäistä, ja kaikilla voisi sanoa olevan oma pieni persoonansa. Todesengel vääntäytyy vielä esiin melkein viimeisten joukossa ja pyristelee tempoisasti loppua vastaan. Kaikista erilaisin pelimusiikin alkuperäinen soundtrack on nyt ohi. Sen voisi kuunnella vielä toisen kerran...