etsi Play-Asiasta

Dragon Quest Jipangu World

luettelonumero APCG-4011
julkaistu 21.06.1991
säveltäjä(t) Kooichi Sugiyama
sovittaja(t) Kooichi Sugiyama

lisää tietoa Zennopediassa

22.08.2003 - Lazba

ARVIO

Dragon Quest Jipangu World ei ole mitenkään erityisen tunnettu DQ-levy. Se sisältää kappaleita DQ-peleistä I-IV, ja kappaleet on säveltänyt ja sovittanut Kooichi Sugiyama. Kappaleet on sovitettu japanilaisille soittimille, ja sovitukset ovat samanlaisia kuin Symphonic Suite -levyillä paria poikkeavaa soolo-osuutta lukuun ottamatta. Jipangu World on minun tietääkseni ainoa pelkästään japanilaisille soittimille sovitettu pelimusiikkilevy. Japanilaisista soittimista levyllä kuullaan ainakin shakuhachia (japanilainen pystysuunnassa soitettava bambuhuilu), kotoa (kanteleen tapainen soitin), shamisenia (kolmikielinen japanilainen luuttu), biwaa (näppäilysoitin), ko-kiuta (jousisoitin) sekä muutamia lyömäsoittimia: daibyoshia, kakkoa, tsuzumia, kalistimia ja symbaaleja. Levyllä soi lisäksi yksi soitin, jota en tunnista. Se kuulostaa vähän säkkipillin ja harmonikan yhdistelmältä. Kyseessä saattaa olla suu-urut (ihan suomalainen yhdyssana), mutta en ole ikinä kuullut kyseistä soitinta, joten en voi olla varma. Edellä mainituista soittimista esiintyy jokaisessa kappaleessa yleensä kaksi shakuhachia, yksi koto, shamisen ja biwa, muut soittimet hyvin vaihtelevasti. Ko-kiu taitaa esiintyä ainoastaan yhdessä kappaleessa.

Yleensä kun pelimusiikkia sovitetaan kansanmusiikkityyliseksi, tyyliksi valitaan irlantilainen musiikki. Eikä ihmekään: monet kappaleet saa kuulostamaan irlantilaisilta jo pelkästään irlantilaisia soittimia käyttämällä, ja erilaiset soolot saa sidottua alkuperäiseen melodiaan varsin vaivattomasti ja luonnollisesti. Japanilaisessa musiikissa taas käytetään pääsääntöisesti kahta viisisävelistä asteikkoa. Toinen, inakabushi, sisältää sävelet c, d, f, g ja b ja on siis pentatoninen asteikko, joka on käytössä myös kiinalaisessa musiikissa. Tämän asteikon saa soitettua pianolla helpoiten käyttämällä pelkkiä mustia koskettimia. Toinen asteikko, miyakobushi, sisältää sävelet c, des, f, g ja as. Kaikkien tuntema Sakura-kappale käyttää tätä asteikkoa. Kumpikin asteikko saa toki käyttää muitakin säveliä, mutta lähinnä muissa sävelissä vain poiketaan nopeasti eivätkä ne esiinny monta kertaa. Asteikkoja ei ole pakko soittaa juuri edellä mainittuja säveliä käyttäen, mutta sävelten väliset korkeudet tulee tietysti pitää samoina.

Musiikkia, joka käyttää kokonaista kromaattista asteikkoa, ei voi millään sovittaa japanilaisen musiikin kuuloiseksi. Niinpä onkin vähän ihmeellistä, että Jipangu Worldin kaltaista levyä edes tehdään; levyllä on ainoastaan yksi kappale, joka kuulostaa oikeasti japanilaiselta. Eihän levyllä ole tietysti pyrittykään japanilaiselta kuulostavaan musiikkiin, koska se on DQ-melodioiden suhteen mahdotonta, mutta tietysti voi miettiä, miksi tämä levy sitten tehtiin. Yksikään kappale ei varsinaisesti saa uusia sävyjä soittimien kautta, mutta sen sijaan monet kappaleet kuulostavat kuitenkin yllättävänkin hyvältä.

Levy alkaa tietysti Overturella. Kuten arvata saattaa, mikään loistava sovitus ei ole kyseessä, mutta onhan se ihan hauskankuuloinen. Overturen jälkeen alkaa levyn ainoa japanilaiselta kuulostava kappale Jipangu (DQ III). Kyseistä kappaletta ei ole Symphonic Suitella, enkä osaa sanoa siitä oikein mitään. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään erityisen hyvä kappale, vaikka onhan se mielenkiintoista kuulla vähän erilaistakin musiikkia Sugiyamalta.

Levyllä on muutama kappale, jotka eivät sovi soitettavaksi japanilaisilla soittimilla sitten millään. Pahimmat esimerkit ovat Château Ladutorm (DQ I) ja The Unknown Castle (DQ IV), jotka kummatkin ovat alun perin barokkityylisiä. The Unknown Castlen viulusoolo on korvattu shakuhachisoololla, ja paikoin tämä kuulostaa jopa koomiselta. Kumpaakaan kappaletta en jaksa yleensä kuunnella.

Parhaita kappaleita levyllä ovat kaupunkiteemat. Sovitukset ovat onnistuneita, ja hilpeät ja vetävät melodiat sopivat soittimille täydellisesti. Pidän erityisesti DQ III:n kaupunkikappaleesta, vaikka myös DQ IV:n kaupunkikappale kuulostaa oikein hyvältä. Yllätyksellisesti myös Happy Casino (DQ IV) sopii japanilaisille soittimille. Symphonic Suite -version kuulleista tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta. Kappale alkaa shakuhachien soittamana. Pian soolo siirtyy kotolle, mikä tuo siihen kunnon potkua, jota en olisi ikinä uskonut japanilaisilla soittimilla saavutettavan. Levyllä on muutama muukin hyvin näille soittimille sopiva kappale, esimerkiksi Heavenly Flight (DQ III). Alkuperäinen melodia on huilulle ja harpulle, joten tällä levyllä se on tietenkin shakuhachille ja kotolle.

Levyllä on lisäksi paljon yllättäviäkin kappalevalintoja, esimerkiksi DQ4:n vähän aggressiivinenkin taistelukappale. Erityisen kummallista tässä kappaleessa on se, että ensimmäisen ja toisen melodian välillä tuleekin yhtäkkiä oikeasti japanilaiselta musiikilta kuulostava muutaman minuutin pituinen soolo! Varsinaisesti soolo ei sovi kappaleeseen yhtään, mutta se tuo todella yllättävää vaihtelua. Kappaleen ensimmäinen melodia myös sopii japanilaisille soittimille yllättävän hyvin lähinnä koton ja shakuhachien ansiosta, mutta kun toisessa melodiassa shakuhachien pitäisi soittaa nopeita ja vaikeita kuvioita, kappale ei oikein toimi.

Muuten levyllä on kappaleita, joita en sen enempää jaksa kommentoida. Osa sovituksista on ihan onnistuneita, jotkut taas eivät toimi millään. Symphonic Suite -versiot omistavana en kuuntele tätä levyä kovin usein, mutta aiemminkin mainitut hyvät kappaleet jaksavat pitää mielenkiintoani yllä. Olisin toivonut levyltä enemmän jousisoitinten käyttöä, koska shakuhachit eivät tietenkään voi sopia kaikkiin kappaleisiin täydellisesti. Koto - ja miksei myös ihan tavallinen kannelkin - on soitin, jota haluaisin kuulla pelimusiikissa useamminkin. Yleensäkin kuuntelisin erittäin mieluusti pienelle, pelkästään akustisia soittimia sisältävälle kokoonpanolle sovitettua musiikkia, jota ei ole sovitettu kansanmusiikkityyliseksi tai muuksikaan vastaavaksi. Haave, joka ei koskaan toteudu?

Dragon Quest -levyjä on julkaistu kymmeniä (GMR:ssä ei ole listattu läheskään kaikkia) ja melkeinpä suurin osa niistä kuuluu sarjaan "lähinnä keräilijöille". Niin on myös Jipangu Worldin laita. Levyä kannattaa etsiä varmaan erityisemmin nettihuutokaupoista (Yahoo! Japanista esimerkiksi) paitsi jos sattuu käymään samalla tavalla kuin minulle kävi: löysin levyn käytettynä eräästä suomalaisesta levykaupasta hintaan 15 € (tai ostaessani siis 90 mk). Paljon enempää tästä levystä ei välttämättä kannata maksaakaan, vaikka onhan se toki erittäin mukava lisä kokoelmaan.