etsi Play-Asiasta

Shin Contra Original Soundtrack

luettelonumero KOLA-016
julkaistu 18.12.2002
säveltäjä(t) Akira Yamaoka, Sota Fujimori
sovittaja(t) Akira Yamaoka

lisää tietoa Zennopediassa

12.07.2003 - Henri Kukanaho

ARVIO

Contra on yksi Konamin pitkäikäisimmistä sarjoista ja on jo pitkään kaivannut jonkinlaista uutta lihaa luurankonsa ylle. Lukemissani arvosteluissa Shin Contran (Contra: Shattered Soldier täällä lännessä) musiikit on vain pikaisesti mainittu, ja monissa arvosteluista on keskitytty valittamaan pelin kovin suuresta vaikeustasosta ja liiasta samankaltaisuudesta edeltäjiensä kanssa. Haluaisin päästä itsekin kokeilemaan peliä - osoittaakseni, että pelissä musiikeilla on tiedostettua suurempi vaikutus. Ja eihän tuo OSTin kansikuvakaan ole maailman huonoimmasta päästä.

Akira Yamaoka räkäisee kuulijoidensa päälle levyllisen äänisaastaa, josta ei voi olla pitämättä. Jo ensimmäisestä kappaleesta näkee levyn todellisen asenteen: kova ja säälimättömän rosoinen. VENUS on siksi ehkä täydellinen aloituskappale näinkin repäisevälle ja tuoreen kuuloiselle levylle. Siinä missä Fujimorin säveltämät ja Yamaokan sovittamat rankat teknoraidat muistuttavat Contran historiasta, hevimättö on kenties tienviittana tulevalle suunnalle, jos Konami pelisarjaa vielä aikoo jatkaa. Olisiko vihdoinkin hieman kehitellymmän 3d-Contran vuoro? Konsepti saattaisi jopa toimia uusien eväiden ja Yamaokan sovituksien ja sävellyksien pohjalta.

Itse en pitänyt kovin paljon Shin Contran teknoraidoista (onhan osa niistä toki hyviäkin), niiden tuovan vain lähinnä mieleen vanhat nintendopelit. Aina ei aikamatka 90-luvulle kuitenkaan maistu, ja onneksi levyn taitekohtaisuus tuo esiin myös teknoa rankempaa materiaalia, joka onkin sitten enemmän tämän piipertäjän makuun. FORTRESS on siinä rajoilla - en tiedä pidänkö siitä vai en - mutta limaisen kitaran lisääminen teknoon näyttäisi aina olevan niin kovin kannattavaa. Varsinkin jos tuloksena on FORTRESSin kaltainen makea tuotos.

Levyn vuorotellessa teknon ja mätön välillä, MOUNTAINS AREA ja BATTLE TRAIN luovat täydellisen parivaljakon, ja osoittavat jo toisen kerran mistä Shin Contra OST on tehty. BATTLE TRAIN on vauhdikas, muttei silti kovin hätäinen. Loppua kohti se kuitenkin hitaasti luo paniikinomaista tunnelmaa, aivan kuin siinä olisi huomaamaton accelerando, kiihdytys. Suvantokohta on tehty klassiseen teknotyyliin ja kappale räjähtää sen jälkeen vielä uudestaan selkäpiitä koskettavaan menoon. Toisen suvantokohdan tullessa taso hieman laskee, sillä kappale muuttuu kuin toiseksi tunnelman ja kompin vaihtuessa täysin odottamatta viimeisen puolen minuutin ajaksi.

Seuraava kohokohta on levyn paras teknokappale, SUPER-POWER ROBOT YOKOZUNA Jr. Loistava vokaali peittää alleen ehkä hieman liian perinteisen taustan, mutta kappaleen vaihtaessa tunnelmaa äkillisesti, uudet soinnut tuovat siihen jännittävää odotuksen tunnetta. Juuri tarpeeksi myöhään alkaa kappaleen uusi materiaali rakentua sointujen päälle, ja samalla kappale alkaakin alusta. Tästä on käsittääkseni itse pelikin tehty kovan vaikeustasonsa takia: peli alkaa tylysti kentän alusta, jos tekee virheitä.

Levy jatkuu suurin piirtein samalla radalla kunnes THE DUSK GATHERS kolahtaa minuun perinteisellä kompilla, joka uudenlaisen temponsa ja loistavan taustan takana luo painostavan ja lannistavan tunnelman kuoleman edeltäjänä. SKY TO THE OCEAN saa minulta luvan olla ainakin intronsa puolesta onnistunein. Kappale ei toisaalta muutu paljon ja on hyvin intronsa kaltainen koko ajan. Silti sitä kuuntelee mielellään, jostain kumman syystä. JINMEN-GYO on taas aikamatka menneeseen, eikä mikään maailman huonoin sellainen. Kappale lähtee täyteen vauhtiin sopivan hitaasti ja pidätellen täyttä voimaansa loppuun asti. Tanssijalka alkaa monella vipattaa tämän kappaleen tahtiin.

SURVIVAL OF THE FITTEST pelottelee 90-luvun poprockilta kuulostavalla introllaan, mutta muuttuu enemmän muun levyn kaltaiseksi nopeasti. Ehkä yksi hieman levyn annista poikkeava kappale olisikin ollut jotain piristävää. Masentava jumputus alkaa levyä kuunnellessa tässä vaiheessa jo lannistaa, varsinkin kun tämä kappale on varsin verkkainen tempoltaan. A TRUE LAST BOSS on kuin nakutettu, kun pelatessa peliä luulee tappaneensa jo pelin viimeisen pomotaistelun, ja yhtäkkiä ruudulle läjähtää uusi jättiläismäinen kasa tuhottavaksi. Kappaleella on samanlainen vaikutus pelaajaan kuin One-Winged Angelilla (ja kieltämättä muistuttaa myös hyvin paljon) Final Fantasy VII:ssa.

MAXIMUM SPEED on eniten temponsa takia onnistunut kappale, eroten sillä muista edukseen, mutta kappaleessa ei muuten sinänsä ole mitään ihmeellistä. CRITICAL MOMENT OF CONTRA tarjoaa hengähdystuokion tykityksestä kauniilla melodisuudellaan ja rauhallisella otteellaan, vaikka hiljainen rumpukone tekeekin aikamoista työtä taustalla. Tykitys alkaa jo DEAREST-kappaleella, joka mielestäni on levyn parhaimman kappaleen tittelin arvoinen. Tempojensa ja rytmiensä vaihtelevuuden takia kappale kuulostaa kuin suoraan Metallican uusimman levyn kappaleelta, mutta laulua Shin Contra OSTilla jää kieltämättä kaipaamaan. Vokaalikappale johonkin väliin olisi antanut plätylle paljon kaivattua syvyyttä muuhunkin kuin jatkuvaan tykitykseen.

Levyn loppu muodostaa ehkä jotain hieman odottamattomampaa materiaalia jopa leikkisän RISKin muodossa. S-POWER ja ORION ovat kuin luotuja lopputunnelmointiin ja -teksteihin. Jotenkin levy saa lopulta myös suljettua Minigrip-pussin josta tulikin ulos, jääden harmittavasti itse jatkamaan uniaan. Toivottavasti Akira Yamaoka saa esitellä säveltäjän ja sovittajan taitojansa uudestaankin Contran tai muun Silent Hilliä vauhdikkaamman parissa. Shin Contra Original Soundtrackista kehittyminen lupaisi loistavaa soundtrackia tulevaisuudessa - saman kehityksen näkee konseptissa Yamaokan Silent Hill OSTin ja Silent Hill 3 OSTin välillä, levyt ovat kuin samasta kaupungista, mutta niillä on eri laulaja.