etsi Play-Asiasta

Gungrave O.S.T.

luettelonumero VICL-60845
julkaistu 24.06.2002
säveltäjä(t) Tsuneo Imahori
sovittaja(t) Tsuneo Imahori
esittäjä(t) Raj Ramayya (1)

lisää tietoa Zennopediassa

29.04.2003 - Schat

ARVIO

Pari vuotta sitten innostuin jazzmusiikista. Innoittaja ei tosin ollut mikään jazzin suurista nimistä, vaan Amon Tobinina tunnettu artisti, jonka esikoislevy Bricolage oli mielenkiintoinen sekoitus jazzia ja drum 'n' bassia. Sen jälkeen on tullut kuunneltua jazzin, bluesin ja funkin eri tyylejä laidasta laitaan ja varsinkin animesarjojen (Cowboy Bebop, Trigun) jazzahtavat soundtrackit ovat olleet mieluisia.

Gungrave sai osakseen aika vähän kritiikkiä, kun se julkaistiin, mutta pelistä sanottiin samaa lähes joka paikassa: tyylikäs animehenkinen actionpaukku, joka on aivan liian lyhyt, ja jonka ohjaus on kankea. Minun ostopäätökseeni vaikutti juuri se animehenkisyys (pelin hahmot oli suunnitellut Yasuhiro Nightoo, mies joka oli vastuussa Trigunin hahmosuunnittelusta), sekä pelin herkullinen ulkonäkö (cel-shading-tekniikalla saatiin peli näyttämään aivan piirretyltä, vaikka kaikki olikin 3D:nä toteutettua), ja se että Trigunin musiikin säveltäjä, Tsuneo Imahori oli vastuussa Gungraven musiikista. Ja pelin ääniraita ei todellakaan ollut pettymys, vaan hieno sekoitus erilaisia musiikkityylejä, jazzin ollessa kuitenkin pääpainona.

Soundtrackin avaa kappale, joka lopettaa itse pelin: Here comes the rain. Raj Ramayyan sanoittama ja laulama kappale on kuin animesarjan teemamusiikki, ainoana poikkeuksena se, että se on kokonaan englanniksi laulettu (ja vieläpä käyttäen oikeaoppista englantia!). Ramayyan laulu akustisen kitaran säestyksellä on mukavan rauhallista kuunneltavaa, joskaan ei mitenkään erikoista.

Levyn jazzikappaleet avaa cerberuses, nopeatempoinen ja svengaava kappale, jota voisi kuvitella kuuntelevansa sinisen savun täyttämässä jazzklubissa. Chimera's eyeball on samanhenkinen kappale, joskin siinä torvisoittimet on korvattu jyskyttävällä bassorytmillä ja sähkökitaroilla.

Akustista kitaraa kuullaan lisää dabsterissa, joka on aika mitäänsanomaton kappale soinnultaan ja pituudeltaan. Ear fudgessa soittimet sekoavat täysin. Kappale alkaa hiljaisesti, mutta hetken kuluttua alkaa kuulua torvia ja nopeaa rummutusta, joka tuo mieleen jotkut Amon Tobinin kappaleet. Kohta torvisoittimet alkavat päästää mitä kummallisimpia ääniä, kuulostaa melkein kuin ne ulvoisivat. Yhtäkkiä ulvonta loppuu kuin seinään, ja taustalle jää vain epämääräistä rummutusta, joka hiljalleen katoaa.

Seuraava kappale, home, voisi olla suoraan Trigunista otettu. Siinä kuuluva huuliharppu ja rämpytys ovat niitä asioita, jotka tuovat parhaiten mieleen kyseisen sarjan. Dabsteria muistuttava childhood's end on kaunis mutta lyhyt kappale, samoin sitä seuraava japanese sadoo, joka on ilmeisesti soitettu perinteisillä japanilaisilla soittimilla. Edellä mainitut kappaleet soivat pelin videopätkissä, ja ovat sen takia lyhyitä, mikä on ainakin childhood's endin tapauksessa harmi. Harmoonin soittoa sisältävä k.i.a. kuuluu samaan videopätkäkastiin.

Gunlock ja china moon ovat suosikkikappaleeni tällä levyllä. Gunlock on vauhdikas jazzkipale, joka soi Gungraven introruudussa ja onkin omiaan kuvaamaan pelissä tapahtuvaa armotonta actionia. Saksofoni ulvoo, rummut antavat rytmiä ja taustalla pauhaa möreä basso. China moon on tavallaan edellisen vastakohta. Laiska bassorytmi ja sitä säestävät pahaenteiset puhaltimet asettavat sopivan tunnelman iltahämärään, kaupungin rikollisten pesintäalueella olevalle kujalle.

No smoking palais, Q.E.D. ja speed freaks ovat epämääräisiä ambientmaisia teoksia, jotka muistuttavat Akira Yamaokan kappaleita Silent Hill 2 Original Soundtrackilla, kuten myös the void ja x-toy. Tough cookie ja an ulterior move ovat pelin pomomusat, nopeatempoisia mutta samalla rennon tunnelmallisia jazzrämpytyksiä, jotka on rakennettu rumpurytmin päälle. Are you zapped? on pelin loppuvastuksen musiikki, ja ajatukseltaan samanlainen kuin aikaisemmat pomotaistelumusiikit, vaikkei se jazzia olekaan. Basso dominoi ja taustalla kuuluu hiljaista messuamista.

Pidän yhden levyn soundtrackeista, koska niitä on jotenkin vaivatonta kuunnella; tunnin pistää mielellään hyvän musiikin kuuntelemiseen. Gungrave O.S.T. on sellainen levy, jota kuunnellessa voin vaikka maata sängyllä tekemättä mitään muuta sen ajan, mikä on mielestäni todella hyvä asia. Ainoat miinukset soundtrackilla ovat noin minuutinpituiset videopätkäkappaleet, jotka lyhyydellään ja (ainakin dabsterin tapauksessa) mitäänsanomattomuudellaan eivät vakuuttaneet. Levy on monipuolinen, mutta suosittelen sitä niille, joille jazz on sydäntä lähellä.