etsi Play-Asiasta

I.Q Final Perfect Music File

luettelonumero SVWC-7015
julkaistu 21.01.1999
säveltäjä(t) Takayuki Hattori
sovittaja(t) Takayuki Hattori

lisää tietoa Zennopediassa

01.10.2009 - Pyry Peltoniemi (vieras)

ARVIO

Allekirjoittaneelle täysin tuntematon Intelligent Qube tunnetaan meillä eurooppassa nimellä Kurushi. Itse peli julkaistiin loppuvuodesta 1997 ja on eräänlainen puzzle-peli, jossa pelaaja väistelee erilaisia laatikoita, kuulostaa yksinkertaiselta. Sain haltuuni kyseisen soundtrackin I.Q Final Perfect Music Filen hyvinkin sattumalta, täysin tietämättä säveltäjästä, musiikkityylistä tai itse pelistä yhtään mitään.

Heti albumin alkumetreistä käy ilmi, että kyseessä ei ole perinteinen puzzle-pelisoundtrack, vaan täysiverinen orkestroitu teos. Tutkittuani pintaa syvemmältä levyn säveltäjällä ja sovittajalla Takayuki Hattorilla on ollut näppinsä pelissä monien takavuosien loistavien orkesterialbumien takana, lähinnä sovittajan roolissa. Mainittakoon näistä Symphonic Suite Final Fantasy, Falcomin jumalallinen Neo Classic sekä kaksi Final Fantasy Gaiden -albumia.

Itse asiaan:

Ensimmäinen pidempi kappale The 1st Tide antaa suuntaa tulevalle - jousien sekä trumpettien käyttö marssityylisenä teoksena tempaavan teeman säestämänä tuo mieleen Hitoshi Sakimoton Ogre-sarjan taistelukappaleet; mielestäni tämä ei ole ollenkaan huono asia.

Ecliptic jatkaa samaa tarttuvaa teemaa samantyylisesti mutta hieman duurivoittoisemmin, mukana on selkeästi lisää soittimia, ja myös kuoro pääsee ääneen. Tähän asti homma tuntuu toimivan oikein hyvin.

Depths, Crisis Visit sekä Courage and Hope ovat tyyliltään juuri kuten nimestä voi päätelläkin: synkkää vajoamista, nopeaa kiiruhtamista sekä toivokasta iloitsemista vahvojen puhaltimien avulla. Ending Chorus muistuttaa tyypillistä game over -liiruilua, jossa kuoro haikailee sankarin muistolle, Continental Shift rakentaa kumpuavaa voimaa syvien rumpujen ja kuoron avulla lopulta jousien siivittämänä. 4 Horned Tower tuo mieleen varovaisen hiipimismusiikin, oikeastaan ehkä eniten John Williamsin Tähtien sodat erilaisine kikkailuineen puhaltimien ja jousien kanssa. Oikeastaan koko viimeksi mainittu kolmikko tuntuu olevan enemmän tai vähemmän elokuvamaisia.

The 2nd Tide jatkaa tyyliltään The 1st Tiden osoittamaa tietä olemalla selkeästi toinen pääkappale levyllä, tyyliltään kevyt marssimusiikki ottaa mukaansa kuoron sekä uuden tarttuvan teemamelodian. Kappale vaihtaa usein tempoa ja mielialaa, mikä tekee siitä todella monipuolisen, tosin jokseenkin sekavan. Jälleen mielessä pyörii Ogre-sarja.

Compass Points to the Future kuulostaa jälleen siltä, kuin uusia seikkailuita olisi horisontissa näkyvissä. Iloisten trumpettien siivittämänä kappale ylittää levyn puolivälin. Theory leikittelee ensimmäisen teemakappaleen tahdissa nappaavan rytmin tahdittamana, jälleen tempo vaihtelee useasti, eikä punaista lankaa tunnu löytyvän. Tosin ehkä tämä on tarkoituskin? Lopussa meno rauhottuu hieman, ja huomaa ihmettelevänsä, kuinka paljon musiikkia noinkin lyhyeeseen kappaleeseen onkin ahdettu.

March of the Dark Army kuulostaa nimensä mukaisesti pimeän armeijan marssilta synkkine puhaltimineen ja mataline rumpuineen, tosin eipä kuulosta kovin pelottavalta tai aggressiiviselta tämä armeija. Pharaoh's Treasure levittää ilmaan maalauksia aarreluolasta kirkkaine jousisoittimineen ja luo mystistä ilmapiiriä.

Healing Light on hento kuorolle ja muulle orkesterille tehty kappale, jossa on ripaus haikeutta ja surua. Hento on ehkä omiaan kuvaamaan parantavan valon tunnelmaa. Sleeping Forest's Song tuo ensikertaa soololaulajan, lapsiäänen, joka huilun kanssa hyräilee jopa hieman surullista, Suikodenin -tyylistä teemaa. Morgan's Theme on outo lopetus levylle voimakkaine rumpuineen sekä puhaltimineen, tämä tuo mieleen Tähtien sodan alkufanfaarin ja Metallican Master of Puppetsin, älkää kysykö miksi. Tämä jälkeen tulee kolme lyhyttä SE-tyyppistä fanfaaria. Levy loppuu soittimen kellon näyttäessä kestoksi 39:49.

En voi kuin ihmetellä, millaisella pelillä on tällainen soundtrack. Suurin osa kappaleista oli lyhyitä, ja ne sopivat paremmin esimerkiksi roolipelien välikohtauksiin kuin varsinaiseksi taustapelimusiikiksi. Kappaleet eivät olleet suurimmalta osilta mitenkään lineaarisia vaan vaihtelivat sekä teemaa että tempoa hyvinkin nopeasti. Vaikutti siltä, että todella lyhyeeseen levyyn olisi koitettu änkeä iso määrä erilaista musiikkia ja toivottu, että sovitus toimii. Molemmat Tide-kappaleet selvästi edustivat pelin pääkappaleita, ja samanlaista olisin kuunnellut mielelläni lisää. Muuten levyllä ei tuntunut olevan mitään, mistä olisi saanu kummemmin otetta.

Levy on siis ilmeisestikin toteutettu oikeilla soittimilla mutta PS1-äänipiiriä varten. Äänenlaatu on siis alustalle tyypillistä omine kompromisseineen.

Jos olisin tiennyt säveltäjän olleen mukana sovittajana legendaarisissa orkesterilevyissä, olisin kyllä pettynyt karvaasti kuulemaani. Nyt mieleni jäi lähinnä ihmettelemään levyn kokonaisuutta ja hyräilemään The 1st Tiden teemaa. Itse pelissä musiikki tuntuu toimivan aivan eri tavalla muutamien videoiden perusteella, mutta pelkkänä soundtrackinä se ei tarjoa kummoisempaa elämystä. En mitenkään rohkaise ketään ostamaan levyä, mikäli sellaisen jostain sattuu löytämään, omani sain halvalla.